Monelle ensirakentajalle (kuten me) saattaa tulla jonkinasteisena yllätyksenä, että lämpökaivon rakentaminen ei todellakaan ole mikään subjektiivinen oikeus, vaan pahimmassa tapauksessa erilaiset pykälät saattavat torpata hankkeen jopa kokonaan. Kerrottakoon tämä tarina siis jonkinasteisena varoituksena omasta tontista lämpökaivolla haaveileville.
Tonttimme on pääkaupunkiseudun mittapuulla aika normaalikokoinen (700 m2), kehäkolmosen ulkopuolelta katsottuna pieni. Se on lisäksi hyvin kiilamainen, mistä johtuen talon paikalle ei loppujen lopuksi ollut kuin yksi järkevä vaihtoehto. Tarkoituksenamme oli alunperin sijoittaa lämpökaivo talon ja autokatoksen väliin, mahdollisimman lähelle teknistä tilaa (sininen täplä).
Kyseinen sijoituspaikka olisi kuitenkin vaatinut naapurien suostumuksen, sillä etäisyyttä lämpökaivon ja tontin rajan välille tulee vähemmän kuin suosituksena olevat 7.5 metriä. Tämä suositus perustuu, paitsi maankäyttö ja rakennuslakiin, myös Suomen Ympäristökeskuksen kirjoittamaan "Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa" -opukseen, joka on pakollista (joskin kuivahkoa) luettavaa aiheen parissa tuskaileville.
No, mehän kuuliaisina kansalaisina marssimme naapurin pakeille ja esitimme asiamme. Vastaus oli melko yksiselitteisesti ei, minkä lisäksi kävi ilmi, että naapurilla on melkein rajan pinnassa porakaivo (punainen täplä). Eihän siinä muuten mitään, mutta kun porakaivo sattuu torpedoimaan kaikki lämpökaivot 40 m säteellä (kts. taulukko alla).
Hieman hämärän peittoon jää, miksi suosituksissa on päädytty juuri 40 metriin, tai mihinkään etäisyyteen ylipäänsä. Ilmeisesti muinaisen merenpohjan alueilla makean ja suolaisen veden kerroksien välille saattaa poraamisen seurauksena muodostua jonkinlainen kosminen yhteys, jolloin kerrokset sekoittuvat. Muitakin syitä on, kuten lämmönsiirtoaineen karkaaminen pohjaveteen, mikä tiettyjen aineiden kyseessä ollessa saattaa tosin jopa parantaa makua...
Meidän tapauksessamme onni onnettomuudessa oli, että naapurimme aikovat muuttaa porakaivon maalämpökaivoksi joskus tulevaisuudessa. Koska porakaivo on alle 7.5 etäisyydellä meidän tontista, naapurimme tulevat tarvitsemaan meiltä luvan omalle maalämpöhankkeelleen. Tilanne saatiinkin kaikkien osapuolten kannalta onnelliseen ratkaisuun siirtämällä meidän maalämpökaivoa rajasta poispäin, yli 15 metrin etäisyydelle naapurin porakaivosta / tulevasta maalämpökaivosta. Vastineeksi lupasimme naapurille hyväksyä heidän porakaivonsa muuttamisen lämpökaivoksi.
Kiinnostavaa asiassa on kuitenkin se, että mikäli naapurimme olisi pitänyt porakaivon 40 metrin suojavyöhykkeestä kynsin hampain kiinni, olisi maalämpö saattanut jäädä haaveeksi, sillä tuo 40 metrin death zone kattaa palstamme jokaista neliösenttiä myöten. No, toki tämä 40 m on vain suositus ja tiheään asutuilla alueilla saattavat muutkin näkökulmat painaa. Ennakkotapauksia ei säädöksen tuoreuden takia ilmeisesti juuri vielä ole, mutta enpä tahtoisi testata asiaa ensimmäisenä.
Tarinan opetus? Kun ostat tonttia, selvitä minkälaisia kaivoja sieltä naapurin pihalta oikein löytyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti