Vertikaali vertailee: ikkunatoimittajat

Ikkunatoimittajan valinta on ollut hieman ikuisuusprojekti. Saimme ensimmäiset tarjoukset melkein vuosi sitten talopakettitarjouksien yhteydessä, minkä jälkeen vuorossa oli reilun puolen vuoden hiljaisempi ajanjakso, jolloin ikkunarintamalla ei tapahtunut juuri mitään. Varsinainen kilpailuttaminen aloitettiin tämän vuoden alussa, ja nyt homma on onnellisesti maalissa. Mutta miten tähän päädyttiin?

Koska taloomme tulee maalämpö, emme ajatelleet tarvitsevamme kovin energiatehokkaita ikkunoita, vaan lähdimme tarjouspyynnöissä liikkeelle U-arvoilla 0.8 - 1.0. Tämä rajaus perustui siihen käsitykseen, että matalaenergia/passiivi-ikkunoille tulee niin paljon lisähintaa, että investointia ei voi millään mittarilla (poislukien ekologisuus) pitää kovin järkevänä ratkaisuna. Olimme myös lukeneet kauhutarinat passiivi-ikkunallisista taloista, joista ei tietyillä keleillä näe ulos huurtumisen takia.

Arkkitehtisuunnittelun tuloksena taloomme piirrettiin puu-alumiinisia sekä MSE- (avattavat) että MEK (kiinteät) tyypin ikkunoita. Jossain vaiheessa pohdimme olkkarin ison ikkunapinnan toteuttamista alumiinirakenteisena, sekä alumiinirakenteista liukuovea, mutta pikainen kurkistus lompakkoon pudotti kummatkin vaihtoehdot pois. Olkkarin ikkunat päätettiin loppujen lopuksi toteuttaa kolmella normaalilla (joskin maksimikokoisella) MEK-ikkunalla, sekä pariovella. Nämä kaikki pultataan ruudukon keskeltä teräspalkkiin kiinni.

Vanhempien makkariin tahdoimme ranskalaisen parvekkeen oven, jota myöhemmin voisi käyttää kulkutienä mahdolliselle terassille.

Etelään ja länteen avautuviin ikkunoihin tulee aurinkosuojalasitus, koska emme usko pelkän maakylmän ratkaisevan mahdollista kuumuusongelmaa. Lattiatasoon rajautuvat ikkunat pitää jo pykälienkin vuoksi ottaa kuusimillisinä, minkä lisäksi ikkunoihin, joista on suora putoamisvaara, tulee laittaa laminointi.

Näistä lähtökohdista lähdimme kilpailuttamaan ikkunatoimittajia.

Kaikkihan ovat varmaan Fenestran kohtalosta kuulleet, joten eipä heidän tarjouksestaan sen enempää. Muiden ikkunatoimittajien tilauskannat ovat Fenestran konkurssin aiheuttaman hyökyaallon takia ilmeisesti ruuhkautuneet pahasti, joten mielenkiinnolla/kauhulla odottelemme tämän vaikutusta ensi kesän ikkunatoimitusten aikatauluihin.

Piklaksen asiakaspalvelu meni luvalla sanoen sekoilun puolelle. Pitkähkön odottelun jälkeen saimme viestin, että valikoimasta ei löydy taloomme sopivia ikkunoita. No, eipä siinä mitään, mutta noin viikkoa tämän jälkeen saimme uuden viestin, jossa kehoitettiin tilaamaan ikkunat Piklaksen verkkokaupasta. Ei näin.

Pihlalta saimme ihan asiallisen tarjouksen, joka oli suurinpiirtein pyydetyn mukainen. Tarjotut ikkunat olivat ominaisuuksiinsa nähden melko kalliita, joten emme menneet heidän kanssaan sen pidemmälle. Pihla voisi markkinointiviestintää kehittää hieman ei-tyrkympään suuntaan, vaikka makuasiahan tämä tietysti on, eikä sinänsä vaikuttanut valintaan.

Tiiviltä tuli sähköposti, jossa lupasivat olla yhteyksissä. Tämän jälkeen emme heistä enää kuulleet.

Tutustuimme Klas1:een ensimmäistä kertaa jo Lakka-tarjouksen yhteydessä, ja silloin yritys herätti uteliaisuutemme normaalista poikkeavalla konseptillaan. Firman spesialiteettihan on kääntökippimekanismi (DK, dreh-kipp, heh) joka korvaa normaalin MSE ikkunan. Kyseinen rakenne on hyvinkin yleinen keski-Euroopassa, mutta Suomessa ei niinkään. Laiskalle ikkunanpesijälle DK tuo pientä helpotusta, sillä pestäviä pintoja on vain kaksi. Tämän lisäksi mielikuva Kuusamon sydänmailla kasvaneesta ydinpuusta vetoaa meikälaiseen, ei voi mitään. Kiinteät ikkunat ovat normaaleja kaksi- tai kolmilasisia puu-alumiini-ikkunoita. Emme kuitenkaan tilanneet ikkunoitamme Klas1:ltä, koska heillä ei ollut tarjota 210 mm syvää karmia, joka valuharkkotalossa ehkä kuitenkin on se luontevimman näköinen ratkaisu (makuasioita jälleen). Toisekseen hinta oli kohtuullisen kova, mutta ei ehkä ylitsepääsemätön este, ottaen huomioon ikkunoiden hieman eksklusiivisemman olemuksen.

Lammin asiakaspalvelua voisi luonnehtia karun asialliseksi. Tarjous tuli ajallaan ja sisälsi kaikki pyydetyt ominaisuudet. Pääsimme messuilla ihmettelemään kiinteiden ikkunoiden ulkonäköä, mutta jokin niissä särähti silmään. Näin jälkeenpäin ajateltuna syynä oli todennäköisesti lasin ja karmin yhtymäkohta, joka loveamisen sijaan on tehty pienellä listalla. Tällaiset listarakenteethan väistämättä tuovat ikkunoihin tietyn maalaisromanttisen tvistin, joka nyt vain ei ole meidän juttumme. Hinnaltaan Lammi oli hyvinkin kilpailukykyinen.

Domuksen asiakaspalvelu oli aktiivista ja tapasimme heidän edustajansa myös messuilla. Tarjousta muokattiin useaan otteeseen, ja saimme hyvän tarjouksen myös schuco-liukuovesta sekä Kaskipuun ulko-ovista. Ikkunoiden kiinnikkeiksi Domus tarjosi ruuveja, jotka tulevat apukarmin sijaan suoraan eristeeseen kiinni. Rakennesuunnittelijamme mukaan kyseessä on ihan käypä ratkaisu, joka todennäköisesti säästää hieman rahaa kun apukarmeja ei tarvita. Kaikenkaikkiaan Domuksesta jäi ihan hyvä kuva ja tilasimme heidän kauttaan Kaskipuun ulko-ovet.

Skaala oli oikeastaan ainoa ikkunatoimittaja, joka vaivautui tarjoukseen vastaamisen lisäksi esittämään myös vaihtoehtoisia ratkaisuja. Esimerkiksi vanhempien makuuhuoneen ovi-ikkunan askelmerkkejä haettiin pitkään ja hartaasti, kunnes ratkaisuksi lopulta valikoitui DK-malli yhdistettynä samaan karmirakenteeseen viereisen ikkunan kanssa. Energiatehokkuuden osalta liikkeelle lähdettiin Beta-ikkunoilla, joissa on sama karmirakenne kuin paremman energialuokan Alfa-ikkunoissa. Keskustelujen edetessä saimme tarjouksen myös Alfasta, ja yllätyimme, kuinka vähän U-arvon nosto terävimpään kärkeen loppujen lopuksi kasvattaa ikkunapaketin hintaa. Kun vielä huurtumattomuuden esto on Skaalan ikkunoissa (tiettävästi) hoidettu toimivalla tavalla, ja laatu ainakin rakennuslehtien testien perusteella kärkipäätä, ei päätös ikkunatoimittajasta ollut vaikea. Hinta ei energialuokan parantuessa luonnollisesti ollut haarukan alapäätä, mutta tässä tapauksessa koimme saavamme pienelle lisäpanostukselle riittävästi katetta.

Vertikaali vertailee: maalämpötoimittajan valinta

Kotimme lämmitykseen lähdimme hakemaan kokonaisuutta, jossa samassa paketissa tulisivat lämpökaivo, lämpöpumppu, sekä lattialämmitys asennuksineen. Lattialämmityksen olisi kai voinut ottaa erikseenkin, mutta tähän emme halunneet lähteä, sillä lämpöurakoiden rajapintoihin tuntuu liittyvän monenmoisia epäselvyyksiä. Säästöpontentiaalinkin kanssa on vähän niin ja näin, sillä lattialämmityksen kustannus on vain viidennes koko lämmitysjärjestelmän hinnasta.

Lämpöpumpun mitoitukseen haimme ennenkaikkea järkiratkaisua, eli sopivaa kompromissia investointikustannuksen ja sähkölaskun välillä. Emme halunneet mitoittaa pumppua täysteholle, sillä ainakaan näkyvissä olevilla sähkön hinnoilla ei tuollainen investointi tulisi ikinä maksetuksi takaisin.

Ehkäpä suurin kysymysmerkki laitteistopuolella oli lämminvesivaraajan koko. Yleensähän pumpuissa on vajaan parinsadan litran integroitu varaaja, joka riittää mainiosti kolmen-neljän hengen talouksiin. Vai riittääkö? Jos oletetaan, että 10 minuutin suihku kuluttaa lämmintä vettä noin 70-80 litraa ja talossa on kaksi suihkua, ei ehkä ole aivan poissuljettua, että nelihenkisen perheen viimeistä aamusuihkuttelijaa alkaa paleltaa. Oma lukunsa muodostavat 45 minuutin nautintosuihkuja harrastavat teinit, mutta näihin pirulaisiinhan ei mikään järjellinen mitoitus muutenkaan pure. Ehkäpä suurin motiivi ekstravaraajan hankkimiselle on kuitenkin amme, joka haukkaisee melkein integroidun varaajan verran lämmintä vettä. Toki pumppu tekee lämmintä vettä jatkuvasti lisää, mutta ainakin omien laskelmiemme mukaan lämpimän veden loppuminen kesken kylpy-sauna-suihku-sessiota saattaa olla ihan todellinen ongelma. Koska veden riittävyyden pohtiminen suihkussa tuntuu äärimmäisen nuivalta (joskin ekologiselta) ajatukselta, päädyimme pitkällisen soutamisen ja huopaamisen jälkeen ottamaan ekstravaraajan.

Toinen asia joka pisti pakkaa sekaisin, oli jäähdytys. Meillehän tulee korkea olkkari, jossa on isot ikkunat lounaaseen päin. Jäähdytykselle saattaa siis hyvinkin olla tarvetta, auringonsuojaikkunoista huolimatta. Maalämpöön tuleva jäähdytys on sinänsä hyvin fiksu ja suhteellisen ekologinenkin ratkaisu, jossa keruupiirissä kiertävästä aineesta saadaan puhallinkonvektorin avulla siirrettyä kylmää ilmaa huoneilmaan. Konvektoreiden osalta perusratkaisuja on oikeastaan kaksi. Ensimmäinen on normaali ilmalämpöpumpun kaltainen seinään pultattava laite, ja toinen kattoon upotettava malli. Jälkimmäinen ei meille käy, sillä yläkerran alakatossa ei tilaa juuri ole, emmekä tahdo lähteä kikkailemaan höyrynsulun kanssa. Ensimmäinen vaihtoehto on periaatteessa ok, mutta pirun ruma. Niinpä lähdimme hakemaan ratkaisua, jossa laitteen saisi upotettua yläkerran vessan yläpuolelle alaslaskuun.

Tällaisilla spekseillä lähdimme siis kilpailuttamaan maalämpötoimittajia. Homman teki helpoksi se, että saimme hevosmiesten tietotoimistosta erittäin kattavaa tiedustelutietoa maalämpötoimittajien kilpailukyvystä (kiitos vielä kerran!), minkä ansiosta päädyimme kilpailuttamaan vain kaikkein lupaavimmat ehdokkaat. Mukaan tarjouspyyntökierrokselle pääsivät Kodikaslämpö, Diileri, sekä Tom Allen.

Kodikaslämmön myyntityö oli hyvin suoraviivaista. Saimme tarjouksen, ja noin kuukauden kuluttua kyseltiin, tuleeko kaupat. Tarjous oli hieman kalliimpi kuin muiden, mutta tämä luultavasti johtui pykälää tehokkaammasta pumpusta ja syvemmästä porakaivosta. Veikkaan, että pienemmällä pumpulla oltaisiin oltu samoissa kahden muun kanssa. Puhallinkonvektoriksi Kodikaslämpö tarjosi seinään asennettavaa, ei-upotettavaa, mallia.

Diileristä jäi kuva, että kauppa käy ja asiakkaita riittää. Liekö tämä sitten syynä, mutta emme missään vaiheessa aistineet kovin suurta halua saada juuri meitä asiakkaaksi. Tarjouksessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, ja pystyivät tarjoamaan seinään upotettavaa konvektoria.

Tom Allenin myyntityötä voisi luonnehtia rennon aktiiviseksi. Asioille esitettiin vaihtoehtoisia ratkaisuja, mutta mitään ei tuputettu. Kaiken kaikkiaan asiakaspalvelu oli sellaista, jota sen toivoisi rakennusalalla muutenkin olevan. Mutta kun ei ole. Tässä siis ilmainen vinkki alalla toimiville: Panostakaa asiakaspalveluun. Ei maksa juuri mitään, mutta useimmat tykkää. Toinen asia, jossa Allen löi kovimmat kortit pöytään oli maakylmä. Asiaa hieman pähkäiltyään Allen ei tyytynyt vain tarjoamaan IV-suunnitelmien mukaista ratkaisua, vaan kehitti myös vaihtoehtoisen (parannetun) suunnitelman, jossa ison makkarin viilennys hoidettaisiin kahdella ekstrakanavalla. Kyllähän tällainen oma-aloitteisuus mieltä lämmittää, ei siitä mihinkään pääse.

Maalämpötoimittajan valinta oli siinä (positiivisessa) mielessä hankala juttu, että tarjoukset olivat hyvin samankaltaisia niin hinnaltaan kuin toimitussisällöltäänkin. Pelin ratkaisikin lopulta palvelun laatu, jossa Tom Allen oli kilpakumppaneitaan selkeästi edellä.

P.S. Kuten tarkkasilmäisimmät ovat ehkä havainneet, olemme päättäneet aloittaa blogiyhteistyön Tom Allenin kanssa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö jatkossa kirjoittaisi heidän toiminnastaan samalla kriittisyydellä kuin kenestä tahansa urakoitsijasta tai materiaalitoimittajasta. Jos nyt siis asia jotakuta sattuisi vaivaamaan. Hieman lisätietoa blogiyhteistyön luonteesta löytyy sivulta

http://villavertikaali.blogspot.fi/p/blogiyhteistyo.html

Vertikaali vertailee 2: runkopaketit

Tässä osassa kerromme kokemuksiamme runkomateriaalitoimittajan valinnasta. Talotoimittajan hakeminen alkoi heti ensimmäisten luonnosten valmistuttua kesäkuun alussa, ja valmistui parisen viikkoa sitten, kun allekirjoitimme sopimuksen runkopaketin toimituksesta keväälle 2014.

Meille oli oikeastaan alusta asti selvää, että haluamme kivitalon, ja arkkitehdin valinta (kivitaloarkkitehdit...) sinetöi lopullisesti tämän päätöksen. Mutta minkälaisen kivitalon, oli vielä kesällä 2014 täysin hämärän peitossa. Materiaaleista olimme jo aiemmin sulkeneet pois siporexin ja betonielementit, siporexin pääasiassa firman epäselvän tilanteen takia, ja betonielementit kustannussyistä. Myöskään tiili ei puhutellut, joten vaihtoehdoiksi jäivät kevytsora ja valuharkot.

Lähetimme tarjouspyynnöt viidelle talotoimittajalle, joista Lammi ja Rudus toimittavat vain valuharkkoa, kun taas Lakalta, Lujalta ja HB:lta saa molempia. Emme tässä vaiheessa halunneet rajata tarjouksen sisältöä sen kummemmin, koska oli selvää, että sisällöt tulisivat joka tapauksessa vaihtelemaan suuresti. Materiaaliksi pyysimme 400 millistä valuharkkoa.

Kaikkein kattavimman tarjouksen teki Lakka. Tarjous oli laskettu uudelle EKO+ harkolle, sisältäen kaikki tarvittavat runkomateriaalit anturoista vesikatteeseen. Ikkunat olisivat tulleet Kuusamolaiselta valmistjalta nimeltä Klas1, joka ei meille ollut entuudestaan tuttu, mutta vaikutti (ja vaikuttaa edelleen) ihan mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. Tarjouksen pystytysurakasta saimme SJ-rakentajat nimiseltä runkourakoitsijalta, joka ilmeisesti on erikoistunut Lakan talopakettien pystytykseen. Materiaalitarjous oli pahimpaan kilpailijaansa verrattuna erittäin kilpailukykyinen, erityisesti valubetonin ja raudoitteiden menekit huomioiden.

Lammin tarjous oli hyvin vertailukelpoinen Lakan kanssa. Tarjouksessa ei ollut oikeastaan mitään muuta vikaa kuin hinta, joka oli merkittävästi Lakkaa korkeampi. Lammin puolustukseksi on toki todettava, että hintaan sisältyy kattava palvelukonsepti TaloTaloineen ja piparkakkutarjoiluineen. Lammin tarjouksessa ikkunat olisivat tulleet Domuksen kautta. Pystytystarjousta emme saaneet, emmekä tässä vaiheessa oikein kaivanneetkaan.

Ensimmäisen tarjouskierroksen toisen ryhmän muodostivat Rudus ja Luja, joilta saimme tarjoukset harkoista, Rudukselta myös ontelolaatoista ja valmisportaista. Tästä parivaljakosta hieman lisää jäljempänä. Ainoa valmistaja, jolta emme saaneet minkäänlaista tarjousta oli HB. Kaikilta muilta tarjoukset tulivat kuukauden sisällä, mitä voi pitää ihan kelpo suorituksena.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen oli tuumaustauon paikka. Koska harkon valinnalla ei tässä vaiheessa ollut mikään kiire, päätimme vielä selvittää ns. herrasmiehen/naisen vaihtoehdon, eli pyysimme tarjouksen avaimet käteen toimituksesta Bassolta. Tarjous oli odotuksiin nähden ihan kohtuullinen,  mutta totesimme työnteon jatkuvan myös meidän osaltamme. Basson tarjous oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, mihin kivitalon kustannustaso voi kavuta, mikäli ei ole valmis hakemaan edullisempia ratkaisuja tai jokin menee pieleen urakoitsijoiden kanssa. Halpa ei välttämättä aina ole halpaa. 

Basson tarjouksesta hieman säikähtäneenä rupesimme miettimään, mistä voisimme talohankkeessamme vielä säästää asumismukavuuden siitä suuremmin kärsimättä. Runkomateriaalin osaltahan säästöä olisi saanut vaihtamalla valuharkot kevytsoraan. Pitkällisen veivaamisen ja lähinnä mutuun perustuvan argumentaation (lujuus, lämmönvarauskyky, kilpailutettavuus) pohjalta päätimme kuitenkin pitäytyä valuharkossa, tiedostaen hieman korkeammat kokonaiskustannukset

Valuharkon korkeampaa hintaa kompensoidaksemme päätimme kilpailuttaa koko runkomateriaalipaketin erillisinä paloina. Toisin sanoen eri toimittajilta tulevat ainakin: betonituotteet (harkot, ontelot, valmisportaat), valmisbetoni, raudoitteet, anturamuotit, routasuojat, kattotuolit, puutavara, vesikate, kattoturvatuotteet, ikkunat, ovet, ja varmaan jotain muutakin joka ei juuri nyt tule mieleen. Nähtäväksi jää, paljonko tällä loppujen lopuksi säästää, mutta tuleepahan ainakin kokeiltua. Voin sitten raportoida, paljonko hintaetua tulee Lammin ja Lakan pakettitarjouksiin, kunhan kaikki roipe on saatu ostettua.

Runkomateriaalikilpailutuksen toisessa vaiheessa pyysimme tarjouksia paketista, johon kuuluisivat ulko- ja väliseinäharkot, ontelolaatat, sekä valmisbetoni. Tarjouspyynnöt lähtivät Lujalle, Rudukselle, Lammin betonille, sekä muutamalle rautakaupalle Lakan ja HB:n valuharkoista.

Aloitetaan rautakaupoista. Lakan ja HB:n harkkoja ei tiettävästi saa kuin jälleenmyyjien (rautakauppojen) kautta, mikä väistämättä aiheuttaa lisäkustannusta rautakaupan katteen myötä. On myös selvää, että rautakaupat eivät pysty tarjoamaan pakettiin mitään muita betonituotteita, kuten valmisbetonia tai ontelolaattoja. Odotukset eivät siis olleet kovinkaan korkealla, mutta ajattelimme kuitenkin katsoa hinnat kun ei siitä juurikaan ylimääräistä vaivaa olisi. No, aikeeksihan tuo jäi, koska tarjoukset eivät lupauksista huolimatta koskaan saapuneet perille. Ehkä rautakaupat eivät itsekään uskoneet mahdollisuuksiinsa tällaisessa kilpailussa, ja jättivät näin ollen vastaamatta.

Lammin betonilta saimme oikein hyvää palvelua, vaikka joka käänteessä muistuttivatkin, että myisivät mieluummin meille sen talopaketin. Lammin betonihan on hieman eri organisaatio kuin Lammi kivitalot (vaikka samasta harkosta toki on kyse), mutta niin vain tieto kuitenkin kiiri talopuolelle, josta kiiruhtivat tarjoamaan talopakettia riisutulla sisällöllä, eli lähinnä harkot, ontelot, sekä valmisbetoni. Sanoivat, että pystyvät tekemään kilpailukykyisemmän tarjouksen kuin Lammin betoni, joka olisi joutunut toimittamaan harkot jonkun rautakaupan kautta. Jälleen kerran tarjouksessa oli kaikki muu kohdallaan paitsi hinta, joka oli selvästi Lujaa ja Rudusta korkeampi.

Lopullinen taisto käytiin siispä Ruduksen ja Lujan kesken. Tarjoukset olivat harkkojen osalta käytännössä yhtä hyvät, joten ratkaisu oli tehtävä muilla perusteilla. Lujan valttina oli parempi betonitarjous, sekä pienempi valubetonin menekki. Betonin pienempi menekki johtuu ilmeisesti siitä, että Luja käyttää harkoissaan vanhempaa perus-EPS-eristettä, jota sitten tarvitaan isompi siivu eristysvaatimisten täyttämiseksi. Näin ollen seinän betoninen osa on ohuempi kuin Lammilla, Ruduksella, ja Lakalla, jotka käyttävät grafiitti-EPS:iä. Onko tällä sitten jotain merkitystä esim. valuonteloiden täytön ja rakenteellisen kestävyyden kannalta? Ei mitään hajua, mutta veikkaan, että eipä juuri. 

Ruduksen valttina oli ulkoseinäharkkojen mitoitus (moduuli 20 cm), sillä meidän talo on tehty tätä mitoitusta käyttäen. Tämä seikka loppujen lopuksi ratkaisi koko pelin, sillä emme lupakäsittelyn herkähkön tilanteen vuoksi halunneet enää seiniä lähteä siirtämään Lujan 30 cm moduulin mukaisiksi, tai vaihtoehtoisesti katkomaan harkkoja työmaalla. Tämä on sinänsä sääli, koska olisimme saattaneet Lujaan hyvinkin päätyä mitoituksen niin salliessa. Eli vinkkinä: kannattaa jo heti suunnittelun alussa kysyä arkkitehdiltä, mitä moduulia käyttää, jottei asia tule yllätyksenä materiaalitoimittajaa valitessa.

Luja kuitenkin piti korkeaa moraalia yllä loppuun asti, ja lupasi toimittaa taloomme valmisbetonit aiemmin sovittuun erittäin kilpailukykyiseen hintaan. Tästä iso kiitos! 

Meidän kodistamme tulee siispä Rudus-Luja-whatever-kivitalo. Ei kovin seksikästä, mutta halpaa. Ehkä.

Lopuksi vielä yhteenvedot talotoimittajista:

Basso: nautiskelijan valinta

Budjetin niin salliessa, emme miettisi kahta kertaa, vaan tilaisimme Juusolta. Konsepti vaikuttaa hyvin mietityltä, asiakaspalvelu pelaa, ja ratkaisut ovat kustannustehokkaita. Aikaa jää enemmän olennaisten asioiden, kuten sisustuksen pohtimiseen vs. yläpohjan höyrynsulkumuovin teippauksen hakeminen rautakaupasta. Kaiken kaikkiaan suositeltava tapa tehdä talo. Eihän autojakaan itse koota miljoonasta osasta?

Lammi: varma valinta

Lammin palvelukonseptista olisi monella rakennusalan toimijalla opittavaa. Tarjouspyynnöt tulevat nopeasti, soittoihin vastataan, on kivat toimitilat, ja tarjoilu pelaa. Kutsutaan messuille sekä taloesittelyihin. Ja mikä kummallisinta, tämä kaikki tiettävästi pyörii vielä senkin jälkeen, kun muste sopimuksesta on kuivunut. Aika normijuttuja sinänsä, mutta raksalla kaikki on toisin. Varma valinta omatoimirakennuttajalle, joskaan ei halvin.

Lakka: hintatietoisen edelläkävijän valinta

Lakan EKO+ energiakivi on erittäin mielenkiintoinen tuote. Kyseessähän on 400 millinen harkko, jossa vain sisäkuori valetaan normaalin valuharkon tapaan. Ohuempi ulkokuori sen sijaan liimaladotaan jäykäksi yhtenäiseksi rakenteeksi, jolloin luonnollisesti säästetään betonin ja raudoitteiden määrässä. Valmistajan mukaan säästöä valun osalta tulee noin 40 %. Lakan talopakettitarjous oli hyvin kilpailukykyinen. 

Miksi emme sitten päätyneet Lakkaan? No, ensinnäkin olemme pelkureita, eli edellytämme kriittisiltä rakenteilta usean vuosikymmenen track recordia. Toisekseen Lakan harkkoa tuntuu olevan hankala saada ilman talopakettikytköstä, ainakaan kilpailukykyiseen hintaan.

Rudus, Luja: hintatietoisen masokistin valinta

Kun HB ei meille kahdesta tarjouspyynnöstä huolimatta suostunut harkkojansa myymään, DIY-henkiselle talopaketin hankkijalle vaihtoehdoiksi pääkaupunkiseudulla jäävät käytännössä vain Rudus ja Luja. 

Kumpaakin voi tähänastisten kokemustemme perusteella lämpimästi suositella riisutun talopaketin ystävälle. Asiakaspalvelu on ollut hyvää mutta asiallista. Ehkäpä ammattirakentamiseen suuntautuminen näkyy myös tässä mielessä. Molemmilla on betoniasema pääkaupunkiseudun liepeillä, joten mukaan kannattaa pyytää betonitarjous. Rudukselta saa myös portaat.

Vertikaali vertailee: maanrakentajat

Kaikista raksablogikirjoituksista hyödyllisimpiä ovat varmaankin erilaiset vertailut. Toki kepeämmätkin jutut ovat erinomaisen mukavaa luettavaa, mutta jos hyödyllisyydestä puhutaan, vertailuja on aika hankala ohittaa. Ja tämähän tietysti juontaa juurensa siitä valintojen loputtomasta suosta, johon omatoimirakennuttaja päänsä pistää ennenkuin talo on valmis. Tässä yhteydessä on pakko mainita Unelmien projekti - Villa Kivitalo, jonka valinta-aiheisista jutuista on ollut jo tähän mennessä kovasti hyötyä. Kiitokset vain!

Nyt kun suunnitteluvaihe alkaa pikkuhiljaa vaihtua toteutusvaiheeseen, päätimme aloittaa uuden kirjoitussarjan "Vertikaali vertailee", jossa kerromme kokemuksiamme erilaisista raksaamisessa eteen tulevista valintatilanteista, pienistä ja suurista.

Ensimmäisen vertailujutun aiheena on maanrakennusurakoitsijan valinta. Kyseisen toimialan käytännöt osoittautuivat jopa odotettua villimmiksi, joten toivottavasti kokemuksistamme on hyötyä valintansa parissa vielä tuskailevalle.

Ensin hieman faktaa maaurakan pohjaksi: Meillähän on hallinnanjaolla pätkitty tontti, johon rakentaa meidän lisäksi viisi muuta perhettä. Tontille tarvitaan siis yhteinen tonttitie, jonka alle tulee erilaisia röörejä kunnallistekniikkaa varten. Tontin lounaisnurkka, jossa meidän talomme sijaitsee, on maaperältään kallioista, joten louhintaa on luvassa kohtuullisen paljon. Pitkällisten pähkäilyjen lopputuloksena maanrakennustyöt on tarkoitus tehdä siten, että ensin tehdään louhinnat, kipataan mahdollisimman suuri määrä louheesta tien pohjaksi, seuraavaksi tehdään tie, ja lopulta talojen pohjat. Tällä tavalla saadaan vähennettyä poiskuljetettavan louheen määrää sekä säästetään tärinämittausten kustannuksissa. Lopputuloksena pitäisi olla vahva mutta edullinen tonttitie (hope so).

Saimme tarjoukset tonttitiestä viideltä maanrakentajalta, joista viimeinen tosin saapui vasta päätöksen selvittyä, noin 2 kk myöhässä. Tarjouksista yksikään ei ollut aivan puhdas urakkatarjous, sillä vähintäänkin louhinnat oli hinnoiteltu toteutuman mukaan. Tämä on sinänsä tilaajan edun mukaista, koska louhinnan määrä saattaa poiketa rajustikin pohjatutkimuksen perusteella tehdystä arviosta.

Seuraavassa lyhyet yhteenvedot tietarjouksista:

Tarjous 1: Tämä urakoitsija oli aktiivisesti ideoimassa urakan toteutusta, yhteydenpito oli hyvää, tarjous huolella laadittu, sekä toiminta kaikinpuolin ammattimaisen oloista. Tarjous piti sisällään kaikki tienrakentamisen tärkeimmät osa-alueet poislukien louhinnat, louhintakatselmukset, sekä infrakanaalien rakentamisen yleisen tien kohdalle. Hinta 63 700 €.

Tarjous 2: Tämä tarjous oli myös hyvin laadittu ja sisälsi myös listan tarjoukseen kuulumattomista asioista. Tärkeimmät näistä olivat louhinnat, ylijäämämaiden poisvienti, sekä sähkökanaalin rakentaminen. Hinta 80 600 €.

Tarjous 3: Tämä maanrakentaja osallistui kiitettävän aktiivisesti urakan suunnitteluun, tontilla käytiin pariinkin otteeseen louhijan kera. Toiminta oli erittäin ammattimaisen oloista ja saimme paljon hyviä neuvoja myös oman palstamme maanrakennustöihin. Tarjouksen sisältö oli hieman riisutumpi kuin kahdella edellisellä, sisältäen kaivinkonetyön, infrakanaalien rakentamisen, louheen kärräämisen tienpohjaan, pintamurskeen, sekä infraputkien asennukset tien alle. Tämä urakoitsija oli ainoa, joka oma-aloitteisesti ehdotti louheen käyttöä tien pohjassa, kun taas kaikki muut olisivat lähtökohtaisesti kärränneet ylijäämät pois. Hinta 18 700 €.

Tarjous 4: Tämä tarjous saapui pahasti myöhässä, urakoitsija ei vaivautunut sen kummemmin miettimään tapauksemme erityispiirteitä, eikä ylipäänsä osoittanut kovin suurta kiinnostusta projektia kohtaan. Tarjous oli hyvin kattava, sisältäen kaikki paitsi louhinnat sekä louheen poiskuljetuksen. Hinta 81 700 €.

Tarjous 5: Tämä urakoitsija ei myöskään osoittanut sen kummempaa kiinnostusta projektiamme kohtaan, vaan yksinkertaisesti lähetti kaivinkonetyön ja murskeen yksikköhinnat sähköpostin välityksellä. Yksikköhinnat itsessään olivat varsin kilpailukykyiset, mutta emme saaneet mitään arviota käytettävästä tuntimäärästä, VV-materiaalikustannuksista, tms.

Edellisten valossa ei liene suuri yllätys, että päädyimme vaihtoehtoon numero kolme. Kiitokset Tsaari Oy:lle hyvästä tarjouksesta sekä tervetuloa kaivelemaan tonttia kuukauden parin päästä!

Muiden kandidaattien osalta ei sitten voikaan muuta kuin pyöritellä päätään. Jos oletetaan LVI-tekniikan materiaalikustannuksiksi 10 k€ (pessimistinen arvio?) ja kanaalilouhinnan arvoksi pari tonnia, muodostuu tieurakan hinnaksi Tsaarin kautta tilattuna kolmisenkymmentä tonnia. Gäppiä toiseksi halvimpaan urakkatarjoukseen (tarjous 1) tulee näin ollen päätähuimaavat ~40 000 €, olettaen että lisäkustannuksia tulee kanaalilouhinnan lisäksi louheen poiskuljetuksesta. Tarjoukset 2 ja 3 laittavat tosin vielä paremmaksi, hintaeron ollessa jo noin 50 - 60 000 euroa. 

Tarjoukset oman palstamme maanrakennustöistä menivät suurinpiirtein samaa rataa. Erot olivat pienemmät, mutta edelleen hyvin selvät. Tässäkään tapauksessa voittajasta ei ollut minkäänlaista epäselvyyttä: Tsaari päräyttää tontille kaivureineen.

Nämä kokemukset osoittavat karulla tavalla todeksi, kuinka ensirakentajaa kusetetaan, tai ainakin yritetään kusettaa, aivan surutta. Voi olla, että meillä kävi todella huono tuuri, mutta kolme yritystä ei enää voi olla sattumaa. Todennäköisesti tällainen hanke vain tarjosi liian suuren houkutuksen pikavoittoon, sillä kuudelta maksajalta on todennäköisesti helpompi nyhtää ylihintaa kuin yhdeltä.

Jotain osviittaa näiden kolmen tarjouksen järjettömyydestä saa, kun laskee paljonko kaivinkonetunteja (oletus 65 €/h) saa erotuksella Tsaarin tarjoukseen. Esim 50 000 eurolla kaivinkonetunteja heruu 770 kpl, mikä tarkoittaa noin kolmen kuukauden yhtäjaksoista mylläystä kahdeksasta neljään.

Lopuksi vielä sekalaisia vinkkejä maaurakoitsijan valintaan, soveltaminen omalla vastuulla ;-)

1. Ota louhinnat yksikköhinnoin. Varmista vastuuvakuutukset, louheen poiskuljetus, sekä louhinnassa tarvittava kaivinkonetyö. Joillain louhijoilla on tiettävästi paha tapa toimittaa ylijäämälouhe kaverilleen - kertomatta siitä tilaajalle.
2. Ota materiaalit yksikköhinnoin. Meidän diilissä esim. vesi ja viemärimateriaalit tulevat ulkopuoliselta toimittajalta 0% katteella. Vaihtoehtoisesti olisimme voineet hankkia röörit itse.
3. Louhetta kannattaa käyttää karkeisiin täyttöihin, jos vain raekoko on riittävän pieni. Meidän tontti on muinaista merenrantakalliota, mikä useammankin lähteen mukaan on hyvä asia jatkokäyttöä ajatellen.
4. Ylijäämämaat kannattaa mahdollisuuksien mukaan läjittää tontille ja käyttää reunatäyttöihin.
5. Jos aikaa ja urheilumieltä riittää, halvimmalla todennäköisesti pääsee kun ottaa kaivurikuskin tuntityöllä (tai jopa palkollisena) ja hommaa itse materiaalit. Meille tämä ei ollut kovin realistinen vaihtoehto hankkeen monimuotoisuudesta johtuen, mutta yksittäisen talon pohjiin voi olla ihan käypä ratkaisu.
6. Kilpailuta riittävän monta maanrakentajaa! Meidän tapauksessamme 5 oli riittävä määrä, mutta enemmästäkään ei varmasti ole haittaa. Varaa riittävästi aikaa, koska vastausten saanti näyttää kestävän välillä kohtuuttoman kauan.