Raksaviikot 29, 30 ja 31

Kirjoittamistahti ei oikein pysy raksan vaihdissa mukana, mutta ehkä se on tärkeämpää että raksa etenee kuin blogi. Viimeisen kolmen viikon aikana on taas tapahtunut paljon ja monella rintamalla. Materiaalivalinnat seuraavat omana postauksenaan mutta tässä jälleen konkreettiset tapahtumat.

Yksi kohokohdista on ollut maalämpöpumpun asennus ja lattialämmityksen käyttöönotto. Tekninen tila tuntui kutistuvan pikkuiseksi kopiksi kun maalämpöpumppu ja lämminvesivaraaja kannettiin sisään. Onneksi maalipinta ei tässä vaiheessa ollut vielä lopullinen sillä kellariin vievät portaat muuttuivat aika ahtaiksi tämän kokoisia laitteita siirreltäessä. Samalla meillä heräsi kysymys mahtuukohan piano portaiden kautta kellariin? Sinne sen paikka on suunniteltu mutta täytyy alkaa vähän mittailemaan.

Lattialämmityksen termostatteja ei ole vielä asennettu vaan vesi laitettiin kiertämään 22 asteisena. Pumpun käyttöönotosta on nyt vähän vajaa viikko ja se on ollut käynnissä 23 tuntia. Lattialämmitys sai myös betonilaatoissa olevan jäännöskosteuden nousemaan pintaan, onneksi emme vielä palauttaneet kondensoivaa kosteudenpoistajaa omistajalleen ja onneksi ei vielä laatoittajalla ole kiire päästä töihin. Kakkoskerroksessa on myös muutama ikkuna koko ajan raollaan ja jokaisessa kerroksessa tuulettimet kierrättämässä ilmaa.

Danfossin maalämpöpumppu (vasemmalla) ja lämminvesivaraaja (oikealle). Molemmat tulivat meille Tom Allenilta, kuten  kaikki muukin lämmitykseen ja lämmönjakoon liittyvä.

Toinen huippuhetki on ollut maalauksen valmistuminen, ihana valkeus on täyttänyt talon! Tämä on mukavaa myös siinä mielessä että tästä eteenpäin ei talo enää ole täynnä pölyä. Ensin oli betonipöly, sitten tasoitepöly ja viimeisenä maalipöly. Nyt jos saataisiin olla hetki vähän vähemmillä pölyillä. Maalausjälkeen olemme todella tyytyväisiä. Maaleina meillä on tilasta riippuen Tikkurilan Siro 2 (katot), Siro 7 tai Luja 7 ja sävynä F497 Paperi. Seiniin verrattuna ikkunanpuitteet näyttävät aika keltaisilta, mutta seinien sävy on just sopiva.

Tuo valkoinen ei ole lunta vaan ihan tasoite- ja maalipölyä betonilattialla. Sitä kulkeutui kaikkialle ja imurin suodatinta sai puhdistaa jatkuvasti..

Valkeutta porraskäytävässä kellarista ylöspäin kuvattuna.

Epäsuorille valoille tehty syvennys makuuhuoneen katossa. Näistä tuli oikeastaan ihan kivat toivottavasti myös toimivat.

Kolmas meille iso juttu on ollut kakkoskerroksen katto. Sitä mietimme aika pitkään ja lopulta päädyimme Mustassa ovessakin käytettyyn akustoivaan villamassaan, jolla saadaan aikaan saumaton lopputulos. Teipattujen ja tasoitettujen kipsilevyjen pintaan Tommi levitti kaksi kerrosta kosteussulkua ja niiden päälle kaksi kerrosta valkoisella Lujalla, minkä jälkeen ammattilaiset ruiskuttivat pintaan itse massan. Ei tämä katto kovin edulliseksi tullut, mutta se näyttää hyvältä ja kaiku on selvästi vähentynyt. Meillä on massaa katossa korkean tilan lisäksi kakkoskerroksen käytävällä ja porrasaukossa.

Tästä se lähti, Tommi telaamassa kosteussulkua kattoon.

Tässä epätarkassa (pahoittelut) kuvassa ilmastointiputken aukosta näkyy hyvin katon kerrokset. Ylimmäinen valkoinen on kipsilevy, tumma kerros välissä on kosteussulku ja valkoinen kosteussulun alapuolella on villamassaa.

Ja tältä se näyttää katossa suurempana pintana. Katon ja maalatun seinän välissä on akryylisauma.

Näiden sisäjuttujen lisäksi Tommi on naputellut paneloinnin kiinni autokatoksen ulkoseiniin, mutta unohdin ottaa tästä kuvan. Tai oikeastaan muistin mutta ei pimeällä saa oikein ulkona kuvia.

Raksaviikko nro 25

Viime viikolla hommat etenivät jälleen tasaisesti eteenpäin. Levytykset saatiin vihdoin valmiiksi ja nyt katot odottavat tasoitetta. Tommi sai teknisen tilan seinät maalattua kahteen kertaan, joten sähkökeskus saa tulla. Tasoittamaton harkko muuten imee sisäänsä uskomattomia määriä maalia. Lisäksi Tom Allenin miehet kävivät laittamassa viilennyskonvektorin kakkoskerroksen vessan kattoon mutta putkia ei ole vielä kytketty. Takapihan terassikatos ja etupihan sisääntulokatos, varasto ja autokatos saivat kattohuovat pintaan, juuri sopivasti ennen sadekautta. Kun tähän vielä lisätään tasaisesti edennyt tasoitus ja ikkunasmyygien teon aloitus, alkaa olla tarpeeksi tapahtumia yhdelle viikolle. Alla vielä kaikki kuvina.

Levytettyä alaslaskua ykköskerroksessa.

Tila ja valoaukko epäsuoran valaistuksen loisteputkelle kakkoskerroksen makuuhuoneessa.

Viilennyskonvektori kakkoskerroksen vessan katossa. Laite jää lopulta kattopanelin alle piiloon.

Teknisen tilan seinä maalattuna valkoisella. Maalaus oli hieman haastavaa johtojen ja putkien roikkuessa katosta, mutta eivät ne häviä ennenkuin sähkökeskuksen saa laitettua (maalatulle) seinälle joten pakko oli yrittää.

Varaston ja sisääntulokatoksen katto on saanut huovan pintaansa.

Raksaviikko nro 12

Viime viikolla tapahtui raksalla taas vähän sitä sun tätä. Tom Allen hoiti maalämpökaivomme porauksen, harmi ettemme ehtineet paikalle kuvaamaan. Kaivolle tuli kokonaissyvyyttä 154 metriä, josta kollektoria 150 metriä. Homma sujui erittäin mallikkaasti ja kaikki ylimääräinen lähti poraajien mukana pois. Harvinainen urakka kun siitä ei syntynyt meille ollenkaan jätettä :) Lisäksi viime viikolla ulkovaraston seinät tulivat valmiiksi, ja sisällä talossa ykkös- ja kakkoskerroksen ei-kantavat väliseinät ovat nousseet lähes puoliväliin. Katolla kattotuolit on asennettu, päätyräystäiden tukirakenteet on rakennettu ja katteen aluslaudoitus on käynnissä.  

Kyltti seinässä kertoo lämpökaivon sijainnin.

Meidän lämpökaivomme kerrokset.

Tältä maalämpökaivomme näyttää nyt maan pinnalla.

Räystäät tulossa.

Katon ponttilautoja. Lämpimät kiitokset Tommin apuna olleille sukulaismiehille.

Taivastakin vielä näkyy.

Varaston seinät ovat pystyssä. Samassa kuvassa myös jo edellisellä viikolla tehdyt portaat.

Tuohon tulee kodinhoitohuone. Hassu kulma oikealla on oven taakse jäävä tila, joka päätettiin hyödyntää eteisen puolella. Siihen saa kätevän ja syvän hyllyn tai vaikka vetolaatikoita. Valkoinen neliö kuvan oikeassa laidassa on aukko takan korvausilmaputkea varten.

Raksaviikko nro 6

Kuudes raksaviikko on takana. Tämä viikko poikkesi edellisistä siten että runkaurakoitsijamme lomaili, eli runko ei varsinaisesti edistynyt. Aikataulullisesti loma osui mainiosti ontelolaattojen saumavalujen kuivumiseen ja maatöihin. Kuluneen viikon aikana on reunatäytöt tehty loppuun ja sekä varaston, autokatoksen että takapihan terassikatoksen pohjat ovat ainakin melkein valmiit. Nyt taloon pääsee sisään ilman siltaa.

Reunatäytöt ovat valmiit. Kuvassa myös kellarin ainoat ikkunat.

Talon sisällä on myös tapahtunut. Ennen lomalle lähtöään runkourakoitsijamme SJ merkitsi kellarin väliseinät paikoilleen, ja Tom Allenin miehet kävivät asentamassa kellariin lattialämmitysputket ja jakotukin teknisen tilan seinään.

Kellarin lattialämmitysputkia.

Lisäksi Tommi valoi lattiakaivoille pienet betonikakut, jotta ne pysyvät paikallaan lattiavalussa. Tommi myös askarteli kellarin porraskuiluun seinien varaan "laiturin", jotta lattia saadaan valettua. Kellarissa siis ei ole sisäänkäyntiä, joten ainoa kulkureitti kulkee ykköskerroksen kautta ja portaita ei vielä ole.

Tommin askartelema "laituri" päältä kuvattuna.

Sama rakennelma sivusta päin.

Porraskuilu ja kiipeilykuilu myös peitettiin pressuilla. Jos tiistain jälkeen on tulossa sadetta pitänee käydä ostamassa ehjät pressut ettei lattiavaluun tule koloja vesipisaroista.

Pressua ja porraskuilun ikkuna-aukkoa.

Vertikaali vertailee: maalämpötoimittajan valinta

Kotimme lämmitykseen lähdimme hakemaan kokonaisuutta, jossa samassa paketissa tulisivat lämpökaivo, lämpöpumppu, sekä lattialämmitys asennuksineen. Lattialämmityksen olisi kai voinut ottaa erikseenkin, mutta tähän emme halunneet lähteä, sillä lämpöurakoiden rajapintoihin tuntuu liittyvän monenmoisia epäselvyyksiä. Säästöpontentiaalinkin kanssa on vähän niin ja näin, sillä lattialämmityksen kustannus on vain viidennes koko lämmitysjärjestelmän hinnasta.

Lämpöpumpun mitoitukseen haimme ennenkaikkea järkiratkaisua, eli sopivaa kompromissia investointikustannuksen ja sähkölaskun välillä. Emme halunneet mitoittaa pumppua täysteholle, sillä ainakaan näkyvissä olevilla sähkön hinnoilla ei tuollainen investointi tulisi ikinä maksetuksi takaisin.

Ehkäpä suurin kysymysmerkki laitteistopuolella oli lämminvesivaraajan koko. Yleensähän pumpuissa on vajaan parinsadan litran integroitu varaaja, joka riittää mainiosti kolmen-neljän hengen talouksiin. Vai riittääkö? Jos oletetaan, että 10 minuutin suihku kuluttaa lämmintä vettä noin 70-80 litraa ja talossa on kaksi suihkua, ei ehkä ole aivan poissuljettua, että nelihenkisen perheen viimeistä aamusuihkuttelijaa alkaa paleltaa. Oma lukunsa muodostavat 45 minuutin nautintosuihkuja harrastavat teinit, mutta näihin pirulaisiinhan ei mikään järjellinen mitoitus muutenkaan pure. Ehkäpä suurin motiivi ekstravaraajan hankkimiselle on kuitenkin amme, joka haukkaisee melkein integroidun varaajan verran lämmintä vettä. Toki pumppu tekee lämmintä vettä jatkuvasti lisää, mutta ainakin omien laskelmiemme mukaan lämpimän veden loppuminen kesken kylpy-sauna-suihku-sessiota saattaa olla ihan todellinen ongelma. Koska veden riittävyyden pohtiminen suihkussa tuntuu äärimmäisen nuivalta (joskin ekologiselta) ajatukselta, päädyimme pitkällisen soutamisen ja huopaamisen jälkeen ottamaan ekstravaraajan.

Toinen asia joka pisti pakkaa sekaisin, oli jäähdytys. Meillehän tulee korkea olkkari, jossa on isot ikkunat lounaaseen päin. Jäähdytykselle saattaa siis hyvinkin olla tarvetta, auringonsuojaikkunoista huolimatta. Maalämpöön tuleva jäähdytys on sinänsä hyvin fiksu ja suhteellisen ekologinenkin ratkaisu, jossa keruupiirissä kiertävästä aineesta saadaan puhallinkonvektorin avulla siirrettyä kylmää ilmaa huoneilmaan. Konvektoreiden osalta perusratkaisuja on oikeastaan kaksi. Ensimmäinen on normaali ilmalämpöpumpun kaltainen seinään pultattava laite, ja toinen kattoon upotettava malli. Jälkimmäinen ei meille käy, sillä yläkerran alakatossa ei tilaa juuri ole, emmekä tahdo lähteä kikkailemaan höyrynsulun kanssa. Ensimmäinen vaihtoehto on periaatteessa ok, mutta pirun ruma. Niinpä lähdimme hakemaan ratkaisua, jossa laitteen saisi upotettua yläkerran vessan yläpuolelle alaslaskuun.

Tällaisilla spekseillä lähdimme siis kilpailuttamaan maalämpötoimittajia. Homman teki helpoksi se, että saimme hevosmiesten tietotoimistosta erittäin kattavaa tiedustelutietoa maalämpötoimittajien kilpailukyvystä (kiitos vielä kerran!), minkä ansiosta päädyimme kilpailuttamaan vain kaikkein lupaavimmat ehdokkaat. Mukaan tarjouspyyntökierrokselle pääsivät Kodikaslämpö, Diileri, sekä Tom Allen.

Kodikaslämmön myyntityö oli hyvin suoraviivaista. Saimme tarjouksen, ja noin kuukauden kuluttua kyseltiin, tuleeko kaupat. Tarjous oli hieman kalliimpi kuin muiden, mutta tämä luultavasti johtui pykälää tehokkaammasta pumpusta ja syvemmästä porakaivosta. Veikkaan, että pienemmällä pumpulla oltaisiin oltu samoissa kahden muun kanssa. Puhallinkonvektoriksi Kodikaslämpö tarjosi seinään asennettavaa, ei-upotettavaa, mallia.

Diileristä jäi kuva, että kauppa käy ja asiakkaita riittää. Liekö tämä sitten syynä, mutta emme missään vaiheessa aistineet kovin suurta halua saada juuri meitä asiakkaaksi. Tarjouksessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, ja pystyivät tarjoamaan seinään upotettavaa konvektoria.

Tom Allenin myyntityötä voisi luonnehtia rennon aktiiviseksi. Asioille esitettiin vaihtoehtoisia ratkaisuja, mutta mitään ei tuputettu. Kaiken kaikkiaan asiakaspalvelu oli sellaista, jota sen toivoisi rakennusalalla muutenkin olevan. Mutta kun ei ole. Tässä siis ilmainen vinkki alalla toimiville: Panostakaa asiakaspalveluun. Ei maksa juuri mitään, mutta useimmat tykkää. Toinen asia, jossa Allen löi kovimmat kortit pöytään oli maakylmä. Asiaa hieman pähkäiltyään Allen ei tyytynyt vain tarjoamaan IV-suunnitelmien mukaista ratkaisua, vaan kehitti myös vaihtoehtoisen (parannetun) suunnitelman, jossa ison makkarin viilennys hoidettaisiin kahdella ekstrakanavalla. Kyllähän tällainen oma-aloitteisuus mieltä lämmittää, ei siitä mihinkään pääse.

Maalämpötoimittajan valinta oli siinä (positiivisessa) mielessä hankala juttu, että tarjoukset olivat hyvin samankaltaisia niin hinnaltaan kuin toimitussisällöltäänkin. Pelin ratkaisikin lopulta palvelun laatu, jossa Tom Allen oli kilpakumppaneitaan selkeästi edellä.

P.S. Kuten tarkkasilmäisimmät ovat ehkä havainneet, olemme päättäneet aloittaa blogiyhteistyön Tom Allenin kanssa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö jatkossa kirjoittaisi heidän toiminnastaan samalla kriittisyydellä kuin kenestä tahansa urakoitsijasta tai materiaalitoimittajasta. Jos nyt siis asia jotakuta sattuisi vaivaamaan. Hieman lisätietoa blogiyhteistyön luonteesta löytyy sivulta

http://villavertikaali.blogspot.fi/p/blogiyhteistyo.html