tiistai 26. elokuuta 2014

Raksaviikko nro 21

Jos raksalla on ollut vähän hiljaiseloa niin viime viikolla oli tohinaa senkin edestä. Viikon kohokohta oli ehkä takan saapuminen, nyt meillä on takka pystyssä ja piippu vain puuttuu. Takan ostimme Suomen sisustustakasta ja siinä on Schmidin valmistaman takkasydämen ympärille koottu meille mittojen mukaan tehty kuori. Kaksi päivää sen pystyttämisessä kesti ja pinnoitus jätettiin odottamaan.
Takka valmiina omalla paikallaan.
Runkourakoitsijan osaltakin hihat heiluivat, viime viikolla kiinnitettiin ja teippailtiin höyrynsulut yläpohjaan ja tehtiin alaslaskettujen kattojen koolaukset lähes koko taloon. Epäsuora valaistus aiheutti hieman lisää mietittävää ja jouduimmekin teknisistä syistä, eli höyrynsulkumuovin kiinnitysten ja teippausten takia, siirtämään muutamien valojen paikkaa pois ulkoseiniltä sisäseinille.
Yläpohjan höyrynsulkua, teippauksia ja ykköskerroksen katon alaslaskurunkoja.
Viime viikolla valmistui myös kellarin kylpyhuoneeseen "tuplaseinän" toinen puolikas. Meillä suihku tulee ulkoseinälle ja koska halusimme shampootelineet seinään upotettuina, lisättiin seinäpaksuutta sisäseinäharkkorivin verran. Tosin käytimme tähän Lakan 88mm harkkoja sillä Ruduksen valikoimissä 100mm harkko on ohuin vaihtoehto. Tähän samaan extrapaksuuteen uppoaa kätevästi myös suihkun sekoitin. Kolojen paikat ja koot yritettiin optimoida seinään tulevaa 300x600 laattaa ajatellen, aika näyttää miten hyvin onnistuimme. Samalla kertaa valmistui myös toinen saunan puoliseinistä. Tämä jätettiin aiemmin odottamaan päätöstä shampoohyllyjen sijoittelusta, sillä toinen vaihtoehtomme olisi ollut niiden tekeminen saunan lauteiden alle vastaavalla tuplaseinätaktiikalla.
Vasemmalta oikealle shampootelineet seinässä, "tuplaseinä" saunasta kuvattuna ja saunan puoliseinät. Saunan seinän yläosa ja ovi tulevat olemaan lasia.
Lisäksi kaksi levyrakenteistä väliseinäämme, kakkoskerroksen makuuhuoneiden välinen seinä ja kellarin varaston seinä, saivat rungot. Valitsimme tehdä nämä levyrakenteisena helpomman purettavuuden takia. Jos joskus väliseiniä puramme, tuntuvat nämä kaksi todennäköisimmiltä.
Kellarin levyrakenteisen väliseinän runko. Toisella puolella seinää on varasto ja toisella harrastus-/yleishuone.
Tommi on viettänyt tovin jos toisenkin valettujen seinien roilotuksia ja kevyissä väliseinissä olevien rasioiden reikiä tukkiessa. Tähänkin on varmaan miljoona eri tapaa, mutta meillä homma hoidettiin siten että rasiat kiilattiin ensin puukiiloilla paikoilleen, sitten reilu tujaus uretaania perään, odoteltiin uretaanin kuivumista, poistettiin kiilat, ja lopuksi sudittiin noin sentin kerros laastia päälle. Laastia on kulunut lukuisiä säkkejä mutta suurin osa rasioista taitaa olla nyt valmiina tasoittajalle.
Vasemmalla kevyen rasia kevyessä väliseinässä kiilattuna paikalleen ja kiinnitettynä uretaanilla. Oikealla toinen rasia on saanut jo laastinkin pintaan.
Koko kesän piilossa olleet kotilot ovat myös löytäneet takaisin raksalle. Vime kesänä niitä näkyi paljon mutta tämä yksinäinen kulkija oli tämän kesän ensimmäinen.
Välillä mietin pitäisikö nämä häätää pois vai tutkia mahdollisuutta niiden hyödyntämiseen keittiössä. Jos joku tunnistaa lajin tai osaa kertoa hyvän reseptin otetaan kaikki tiedot ilolla vastaan.

4 kommenttia:

  1. Kerrankin aihe, johon raksajutuista mitään tietämätönkin osaa kommentoida :)

    Lehtokotilot ovat kuulemma oikein maittavia: http://yle.fi/uutiset/lehtokotilo_kypsyy_suussa_sulavaksi_herkuksi/6099184 http://yle.fi/uutiset/lehtokotilo_on_etanan_veroinen_herkku/5365292

    Tuo ei taida kuitenkaan olla lehtokotilo, koska sen kuori on vaalea. Ylen jutun mukaan mikään Suomen kotiloista ei ole myrkyllinen, mutta lehtokotilo maistuu parhaalta. Kotiloiden syöminen omasta pihasta olisi kyllä eettistä lähiruokaa parhaimmillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo meidän kotilot ovat selvästi isompia kuin lehtokotilot, sellaisia viisisenttisiä tai enemmänkin. Niissä voisi siis olla ihan jotain syötävääkin sisällä. Olishan se kiva ajatus poimia omalta pihalta etanat pannuun ja herkutella :)

      Poista
    2. Sitten se voisi olla viinimäkikotilo: http://fi.wikipedia.org/wiki/Viinimäkikotilo

      Ne ovat samaa lajia kuin ravintoloissakin yleisesti syödään, joten eiköhän noista herkun saa, jos jaksaa syöttää niille jauhoja ja putsata. Mä voisin tulla sitten maistamaan :)

      Poista
  2. Meilläkin on kellarissa kph vasten ulkoseinää (suihku on kylläkin meillä sisäseinän puolella, mutta samat kph:n vesieristeet menee kph:n joka seinällä.

    Mites teillä on ajateltu tuo kellarin ulkoseinän hengittävyys? Ja tarvitseeko sen seinän hengittää siltä kohtaa?

    Meillä tätä pohdittiin aika pitkään, ja kellarissahan on seinän ulkopuolisesta bitumi+styroksi -kerroksesta johtuen sellainen rakenne, että seinä voi hengittää vain sisään päin. Eli mahdollinen ylimääräinen kosteus seinärakenteissa ei pääse poistumaan ulospäin. No sitten kylppärissä kun on vesieristeet seinillä, niin silloin se blokkaa hengittävyyden, ja kun samalla kohtaa on ulkopuolellakin on se bitumi+styroksi, niin kosteus ei periaatteessa pääse mihinkään. Meillä tämä ratkaistiin niin, että kylppärin kohdalle ulkoseinän ulkopuolelle tehtiin varastokoppi, jolloin ulkoseinästä jäi siltä kohtaa bitumi+styroksi pois, ja se laitettiin kiertämään ulkopuolisen varaston ulkoseinää pitkin.

    Jäin vielä miettimään sitäkin, että miten kivitalo hengittää, ja kait se hengittää ihan normaalisti, niin kuin tässä Jämerä-kivitalojen esitteessä kohdassa "1 Ulkoseinät" todetaan,

    http://www.jamera.fi/fi/jamera-kivitalon-rakenteet/

    Eipä silti, kyllä Suomessa kellareita on rakennettu aina sotavuosista alkaen, eikä rintamamiestalojen kellarisaunoissa ole muuta kuin betoniseinät. Eli ei silloin tarvittu eikä laitettuvesieristeitä sisäseiniin, eikä bitumia ulkopuolelle. Ja käytössä nuo tilat on useimmissa taloissa yhä vieläkin... Seinä tietysti hengittää äärimmäisen hyvin, mutta ei se rakenne silti kuiva voi olla koskaan...

    VastaaPoista