perjantai 22. marraskuuta 2013

Louhintaa & sitä sun tätä

Tontilla ei viimeisen viikon aikana ole tapahtunut mitään kovin dramaattista. Yhteisen tonttitien louhinnat ovat edenneet, joskin hieman odotettua hitaammin, sillä kivi ei ole syystä tai toisesta lohjennut aivan pohjaan asti. Tästä syystä tien alle tulevaa infrakanaalia on pitänyt porata lisää, mikä on melkoisen aikaa vievää puuhaa. Kivi sen sijaan on osoittautunut maineensa veroiseksi, eli louhe kelpaa mainiosti karkeisiin täyttöihin.

piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-PUMMM!





















Viime viikkoina on tullut vettä sen verran hyvää tahtia, että talon kohdalla voisi kohta järjestää uimahyppykisat. Hieman hurjalta tuntuu moiseen vesilammikkoon rakentaa, mutta eiköhän lätäkkö tuosta tyhjene, kunhan infrakanaali valmistuu. Ajatuksena on, että suurin osa kuoppaan valuvasta vedestä poistuu infrakanaalia pitkin, jolloin salaojat toimivat ikäänkuin ylimääräisenä varmistuksena ja ovat (toivottavasti) suurimman osan ajasta täysin kuivat. Eipä silti, kyllä ne salaojatkin laitetaan, ja itse asiassa hieman isommin kuin on normaalisti tapana. Kallion vastaiselle seinälle tulee triplat, eli kaksi putkea anturan viereen ja yksi kaivannon lipalle estämään pintavesien valuminen kuoppaan. 







































Ensi viikolla HSY tulee tekemään vesi-, viemäri, sekä hulevesiliitokset. Ensimmäisessä vaiheessa liitetetään vain osa tontille tulevista taloista, koska valmiiden sulkujen vierellä ei oikein sovi räjäytellä. Operaation pohjaksi tarvitaan moniportaisen HSY-byrokratian lisäksi kaivulupa sekä tiedot maanalaisista putkista. Näiden tietojen hankkiminen on sujunut varsin jouhevasti, joten kiitokset asianomaisille! Täytyy vain pitää sormet ristissä, että liitoskohta löytyy sen enempiä hakematta. Tästäkin rakennusvaiheesta luonnollisesti löytyy oma kauhutarinansa....

Jonnekin tuonne pitäisi ne putket saada mahtumaan
























Laskuja on tullut viime aikoina siihen tahtiin, että verkkopankin tunnusluvut alkavat kohta loppua. Vaikka mitään isompia ylläreitä ei ole toistaseksi ilmennyt, menee kaikenlaiseen pieneen sälään yllättävän paljon rahaa. Päivitetyt kustannukset löytyvät täältä.

Erityismaininta menee tällä kertaa rakennusvalvonnalle, joka muisti meitä rakennuslupamaksulla. Harvoinpa sitä tuntee saavansa yhtä vähän katetta maksamilleen pennosille. Lupaprosessiin liittyvien ihmeellisyyksien lisäksi verenpainetta on nostanut rakennuspaikan merkitseminen. Osana lupaa tulee nimittäin 8 kulmapistettä rapeaan 1040 euron hintaan, eli noin 130 € per tolppa. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun yksityinen liikkeenharjoittaja hoitaa kyseisen homman kympillä per tolppa...

4 kommenttia:

  1. Lukekaapa tarkkaan Talo Raution seikkailut HSY:n kanssa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tuttu tapaus. Ihan järkyttävää... Voimia vain Talo Raution väelle asian kanssa painimiseen. Meillä tiealueen kaivuut on sovittu osaksi tieurakkaa (asfaltointia lukuunottamatta), joten kustannusriski lankeaa tältä osin urakoitsijalle. Talo Rautiollahan suurin kakku (30 donaa) taisi tulla ylimääräisestä kaivuutyöstä. Myös maanalainen putkisto taitaa meidän kadulla olla huomattavasti simppelimpi kuin tuolla.

      Poista
  2. Mä niin muistan ton rahanmenon tästä ekasta projektista... Tonni ei tunnu missään. Rautakaupastakin kun menee hakemaan "jotain pientä", niin ei sieltä alle 3-numeroisella summalla ulos selviä.

    Mutta elämä on eikä noita pidä jäädä märehtimään sen enempää :)

    -J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässäpä hyvä aihe kallonkutistuksen lopputyölle.... Välillä saa nimittäin pinnistellä oikein tosissaan, jotta pysyy mielessä, että raksaraha on sitä samaa, jolla ostetaan kaupasta kinkkua ja juustoa :-) Mutta joo, maksettuja laskuja ei kannata jäädä murehtimaan. Harvoinpa ne siitä enää muuksi muuttuvat.

      Poista