sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Pihasuunnitelma, versio 1.0

Perjantaina sähköpostiin tipahti ensimmäinen luonnos pihasuunnitelmasta. Tältä se nyt näyttää:



Aikamme suunnitelmaa mutusteltuamme olemme sitä mieltä, että siinä on jo paljon hyvää. Terassia on isonnettu ja sen muotoa hieman rikottu, mikä on hyvä juttu. Jossain ohjelmassa sisutuksen uber-guru Marko Paananen totesi, että terassin sopiva koko on 2-3x enemmän kuin arkkitehdin piirtämä, ja niinhän tässäkin taisi käydä. Kaareva yhtymäkohta kallioon on kiva yksityiskohta. 

Nurmikkoa on saatu mahdutettua oleskelupihalle ihan sopiva määrä tontin pienuuden huomioon ottaen. Nykyäänhän kaikki eivät kai edes tahdo nurtsia pihalleen, mutta meillä sitä kyllä tarvitaan lasten pelejä ja leikkejä, sekä yleistä oleilua varten. Sitä paitsi sopiva määrä vihreää mattoa miellyttää ainakin allekirjoittaneen silmää enemmän kuin isot karikekentät.

Nurmikon sekä laatoituksen rajoissa on käytetty paljon kaarevia muotoja. Mielestäni tämäkin on onnistunut valinta, koska kaarevat muodot tuovat kaivattua vastapainoa talon melko simppelille geometrialle. Lisäksi metsänreuna sulautuu paremmin tontiin, mikä on hyvä asia.

Kasvivalinnoista emme tässä vaiheessa osaa sanoa oikein mitään, koska suurinpiirtein ainoa kasvi jonka noista tunnistamme on omenapuu :-) Ensi viikon projektina onkin googlata kaikki rehut läpi ja katsoa miltä ne oikein näyttävät. Toiveenamme on melko helppohoitoinen piha, joten voinemme luottaa ammatilaisen valintaan siinä, että jokainen näre ei ihan viikottaista hoivaa kaipaa.

Paljon on siis hyvää, mutta jonkin verran muutoksiakin tarvitaan. Seuraaassa tähän mennessä mieleen tulleita:

  • Avokallion päälle, tontin korkeimmalle kohdalle, on nyt piirretty puinen patio. Ideana varmaankin on, että patiolla voisi siemailla aamukahvia maisemista nauttien, tms. Tavallaan kiva juttu, mutta... Ensinnäkin tontin kulma (ja avokallion laki ylipäänsä) on rakennustapaohjeessa suositeltu säilytettäväksi luonnontilaisena. Kulku patiolle vaatisi jonkinlaiset maisemaa rumentavat portaat, jotta hieno jäkälä/sammalpinta ei menisi aivan ruvelle. Ja vaikka patio rakennusvalvonnalta läpi menisikin, emme välttämättä tahdo nauttia aamukahviamme paikassa, josta on suorat näkymät noin kymmenen naapurin pihalle. Eli patio saa lähteä. Hieman auki vielä on, sijoitammeko pation pihapiirustuksessa näkyvälle alemmalle tasanteelle, vai jätämmekö koko kallion ilman rakennelmia.
  • Yksi toivomamme lisäys olisi kulkureitti itäpuolen metsään. Koska kyseistä yhteyttä tullaan hyödyntämään niin lenkkeilevien vanhempien kuin lastenkin toimesta, tarvitaan jonkinlainen rajattu polku, koska sellainen joka tapauksessa itsestään muodostuisi. Polku voisi mennä esimerkiksi terassilta nurmikon eteläreunaa pitkin metsään. Materiaalina liuskekivi voisi olla kiva, joskaan ei järin halpa valinta.
  • Tontin pohjoisreuna on nyt rajattu louheesta tehdyllä kivimuurilla. Tämäkin on periaatteessa hyvä idea, koska louhetta tontilla tulee riittämään. Meille ei kuitenkaan piirroksesta oikein selviä, minkälaisesta muurista olisi kysymys, joten täytyy tämä vielä selvittää suunnittelijalta. Jonkinlainen matala muuri tai pengerrys saattaisi olla ihan jees, mutta mitään hautausmaakaliiberin ratkaisua emme tuohon halua. Ja koska muuri tulisi kahden hallinta-alueen rajalle, asia hoidetaan yhdessä naapurin kanssa. 
  • Mahdollisia muita lisäyksiä olisivat tilat yrttilaatikoille, puutarhajätekompostille, sekä polttopuille. Yrttilaatikot voisivat tulla talon eteläseinustalle, olettaen että se ei ole liian kuuma paikka. Kompostin tarpeesta emme oleihan varmoja, sillä tontti on kuitenkin aika pieni ja risujen kaatismaksut siedettävät. Mitenkäs ihmiset yleensä ovat tämän asian ratkaisseet? Polttopuiden säilytykselle tarvitsisimme jonkin pienen tilan, tosin tämä voi olla myös sisällä, jos ulkoa ei luontevaa paikkaa löydy.
  • Ja viimeisin, joskaan ei vähäisin: Meidän pihalle ei trampoliinia tule. On tietysti liikuttavan hyvää huolenpitoa suunnittelijalta kantaa vastuuta jälkikaavumme motoristen taitojen kehityksestä, mutta ehkä hoidamme asian hieman toisin :-)

Tästä eteenpäin homma etenee siten, että teemme omat muutosehdotuksemme, jonka jälkeen Pihavisio toimittaa lopulliset suunnitelmat. Näihin lopullisiin suunnitelmiin kuuluvat ainakin tarkka kasviluettelo, hoito-ohjeet, pihavalaistus, reunakivet, sekä ohjeet maaurakoitsijaa varten.

Tämmöisiä suunnitelmia siis tällä kertaa. Pihan tekeminenhan on tunnetusti pitkän tähtäimen projekti, ja jotenkin on sellainen kutina, että varsinkin rehuja istutetaan vielä muutama vuosi talon valmistumisen jälkeenkin ...

maanantai 23. syyskuuta 2013

Vertikaali vertailee: maanrakentajat




















Kaikista raksablogikirjoituksista hyödyllisimpiä ovat varmaankin erilaiset vertailut. Toki kepeämmätkin jutut ovat erinomaisen mukavaa luettavaa, mutta jos hyödyllisyydestä puhutaan, vertailuja on aika hankala ohittaa. Ja tämähän tietysti juontaa juurensa siitä valintojen loputtomasta suosta, johon omatoimirakennuttaja päänsä pistää ennenkuin talo on valmis. Tässä yhteydessä on pakko mainita Unelmien projekti - Villa Kivitalo, jonka valinta-aiheisista jutuista on ollut jo tähän mennessä kovasti hyötyä. Kiitokset vain!

Nyt kun suunnitteluvaihe alkaa pikkuhiljaa vaihtua toteutusvaiheeseen, päätimme aloittaa uuden kirjoitussarjan "Vertikaali vertailee", jossa kerromme kokemuksiamme erilaisista raksaamisessa eteen tulevista valintatilanteista, pienistä ja suurista.

Ensimmäisen vertailujutun aiheena on maanrakennusurakoitsijan valinta. Kyseisen toimialan käytännöt osoittautuivat jopa odotettua villimmiksi, joten toivottavasti kokemuksistamme on hyötyä valintansa parissa vielä tuskailevalle.

Ensin hieman faktaa maaurakan pohjaksi: Meillähän on hallinnanjaolla pätkitty tontti, johon rakentaa meidän lisäksi viisi muuta perhettä. Tontille tarvitaan siis yhteinen tonttitie, jonka alle tulee erilaisia röörejä kunnallistekniikkaa varten. Tontin lounaisnurkka, jossa meidän talomme sijaitsee, on maaperältään kallioista, joten louhintaa on luvassa kohtuullisen paljon. Pitkällisten pähkäilyjen lopputuloksena maanrakennustyöt on tarkoitus tehdä siten, että ensin tehdään louhinnat, kipataan mahdollisimman suuri määrä louheesta tien pohjaksi, seuraavaksi tehdään tie, ja lopulta talojen pohjat. Tällä tavalla saadaan vähennettyä poiskuljetettavan louheen määrää sekä säästetään tärinämittausten kustannuksissa. Lopputuloksena pitäisi olla vahva mutta edullinen tonttitie (hope so).

Saimme tarjoukset tonttitiestä viideltä maanrakentajalta, joista viimeinen tosin saapui vasta päätöksen selvittyä, noin 2 kk myöhässä. Tarjouksista yksikään ei ollut aivan puhdas urakkatarjous, sillä vähintäänkin louhinnat oli hinnoiteltu toteutuman mukaan. Tämä on sinänsä tilaajan edun mukaista, koska louhinnan määrä saattaa poiketa rajustikin pohjatutkimuksen perusteella tehdystä arviosta.

Seuraavassa lyhyet yhteenvedot tietarjouksista:

Tarjous 1: Tämä urakoitsija oli aktiivisesti ideoimassa urakan toteutusta, yhteydenpito oli hyvää, tarjous huolella laadittu, sekä toiminta kaikinpuolin ammattimaisen oloista. Tarjous piti sisällään kaikki tienrakentamisen tärkeimmät osa-alueet poislukien louhinnat, louhintakatselmukset, sekä infrakanaalien rakentamisen yleisen tien kohdalle. Hinta 63 700 €.

Tarjous 2: Tämä tarjous oli myös hyvin laadittu ja sisälsi myös listan tarjoukseen kuulumattomista asioista. Tärkeimmät näistä olivat louhinnat, ylijäämämaiden poisvienti, sekä sähkökanaalin rakentaminen. Hinta 80 600 €.

Tarjous 3: Tämä maanrakentaja osallistui kiitettävän aktiivisesti urakan suunnitteluun, tontilla käytiin pariinkin otteeseen louhijan kera. Toiminta oli erittäin ammattimaisen oloista ja saimme paljon hyviä neuvoja myös oman palstamme maanrakennustöihin. Tarjouksen sisältö oli hieman riisutumpi kuin kahdella edellisellä, sisältäen kaivinkonetyön, infrakanaalien rakentamisen, louheen kärräämisen tienpohjaan, pintamurskeen, sekä infraputkien asennukset tien alle. Tämä urakoitsija oli ainoa, joka oma-aloitteisesti ehdotti louheen käyttöä tien pohjassa, kun taas kaikki muut olisivat lähtökohtaisesti kärränneet ylijäämät pois. Hinta 18 700 €.

Tarjous 4: Tämä tarjous saapui pahasti myöhässä, urakoitsija ei vaivautunut sen kummemmin miettimään tapauksemme erityispiirteitä, eikä ylipäänsä osoittanut kovin suurta kiinnostusta projektia kohtaan. Tarjous oli hyvin kattava, sisältäen kaikki paitsi louhinnat sekä louheen poiskuljetuksen. Hinta 81 700 €.

Tarjous 5: Tämä urakoitsija ei myöskään osoittanut sen kummempaa kiinnostusta projektiamme kohtaan, vaan yksinkertaisesti lähetti kaivinkonetyön ja murskeen yksikköhinnat sähköpostin välityksellä. Yksikköhinnat itsessään olivat varsin kilpailukykyiset, mutta emme saaneet mitään arviota käytettävästä tuntimäärästä, VV-materiaalikustannuksista, tms.

Edellisten valossa ei liene suuri yllätys, että päädyimme vaihtoehtoon numero kolme. Kiitokset Tsaari Oy:lle hyvästä tarjouksesta sekä tervetuloa kaivelemaan tonttia kuukauden parin päästä!

Muiden kandidaattien osalta ei sitten voikaan muuta kuin pyöritellä päätään. Jos oletetaan LVI-tekniikan materiaalikustannuksiksi 10 k€ (pessimistinen arvio?) ja kanaalilouhinnan arvoksi pari tonnia, muodostuu tieurakan hinnaksi Tsaarin kautta tilattuna kolmisenkymmentä tonnia. Gäppiä toiseksi halvimpaan urakkatarjoukseen (tarjous 1) tulee näin ollen päätähuimaavat ~40 000 €, olettaen että lisäkustannuksia tulee kanaalilouhinnan lisäksi louheen poiskuljetuksesta. Tarjoukset 2 ja 3 laittavat tosin vielä paremmaksi, hintaeron ollessa jo noin 50 - 60 000 euroa. 

Tarjoukset oman palstamme maanrakennustöistä menivät suurinpiirtein samaa rataa. Erot olivat pienemmät, mutta edelleen hyvin selvät. Tässäkään tapauksessa voittajasta ei ollut minkäänlaista epäselvyyttä: Tsaari päräyttää tontille kaivureineen.

Nämä kokemukset osoittavat karulla tavalla todeksi, kuinka ensirakentajaa kusetetaan, tai ainakin yritetään kusettaa, aivan surutta. Voi olla, että meillä kävi todella huono tuuri, mutta kolme yritystä ei enää voi olla sattumaa. Todennäköisesti tällainen hanke vain tarjosi liian suuren houkutuksen pikavoittoon, sillä kuudelta maksajalta on todennäköisesti helpompi nyhtää ylihintaa kuin yhdeltä.

Jotain osviittaa näiden kolmen tarjouksen järjettömyydestä saa, kun laskee paljonko kaivinkonetunteja (oletus 65 €/h) saa erotuksella Tsaarin tarjoukseen. Esim 50 000 eurolla kaivinkonetunteja heruu 770 kpl, mikä tarkoittaa noin kolmen kuukauden yhtäjaksoista mylläystä kahdeksasta neljään.

Lopuksi vielä sekalaisia vinkkejä maaurakoitsijan valintaan, soveltaminen omalla vastuulla ;-)
  1. Ota louhinnat yksikköhinnoin. Varmista vastuuvakuutukset, louheen poiskuljetus, sekä louhinnassa tarvittava kaivinkonetyö. Joillain louhijoilla on tiettävästi paha tapa toimittaa ylijäämälouhe kaverilleen - kertomatta siitä tilaajalle.
  2. Ota materiaalit yksikköhinnoin. Meidän diilissä esim. vesi ja viemärimateriaalit tulevat ulkopuoliselta toimittajalta 0% katteella. Vaihtoehtoisesti olisimme voineet hankkia röörit itse.
  3. Louhetta kannattaa käyttää karkeisiin täyttöihin, jos vain raekoko on riittävän pieni. Meidän tontti on muinaista merenrantakalliota, mikä useammankin lähteen mukaan on hyvä asia jatkokäyttöä ajatellen.
  4. Ylijäämämaat kannattaa mahdollisuuksien mukaan läjittää tontille ja käyttää reunatäyttöihin.
  5. Jos aikaa ja urheilumieltä riittää, halvimmalla todennäköisesti pääsee kun ottaa kaivurikuskin tuntityöllä (tai jopa palkollisena) ja hommaa itse materiaalit. Meille tämä ei ollut kovin realistinen vaihtoehto hankkeen monimuotoisuudesta johtuen, mutta yksittäisen talon pohjiin voi olla ihan käypä ratkaisu.
  6. Kilpailuta riittävän monta maanrakentajaa! Meidän tapauksessamme 5 oli riittävä määrä, mutta enemmästäkään ei varmasti ole haittaa. Varaa riittävästi aikaa, koska vastausten saanti näyttää kestävän välillä kohtuuttoman kauan.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

"Ei ole huomautettavaa" x 8 (jee!) ja märkätilapohdintoja

Naapurikuulemiset on saatu onnellisesti päätökseen ja huomautettavaa ei ollut. Saimme myös suostumuksen lämpökaivon sijoitukselle, joten kaikki on kunnossa. Lupapapereiden jättämisestä on nyt kuukausi ja kolme päivää. Arviota päätöspäivämäärästä emme ole vielä saaneet mutta lokakuun puolelle se menee varmasti. Toivottavasti lupa on taskussa ennen marraskuuta niin ehdimme kaivaa kuopan ennen lumen tuloa.

Viime päivinä ja viikkoina on myös valittu maaurakoitsija ja harkkotoimittaja, näistä lisää kunhan Tommi ehtii koneen ääreen.

Päivän puheenaihe meillä on kalusteiden ja vesipisteiden sijainnit vessoissa ja kylpyhuoneessa. LVI-suunnitelman pitäisi kohta valmistua, ensi tiistaihin asti meillä on aikaa vielä vaihdella toimintojen paikkoja. Toki se myöhemminkin on mahdollista mutta vähemmän muutoksia jo päätettyihin asioihin on aina parempi. Tässä vielä kertauksena nuo tilat.

Kellarin kylpyhuone ja sauna
Keskikerroksen wc

Yläkerran wc ja suihku
Keskikerroksen vessassa ajattelimme siirtää pöntön ikkunaseinälle ovea vastapäätä jolloin oikeanpuoleiselle seinälle saisi koko seinän levyisen tason, sen päälle keskelle altaan ja ison peilin, ja alle laatikkoa tai kaappia.

Yläkerran vessassa on ahdasta mutta emme tiedä miten kalusteet saisi paremmin sijoiteltua. Pönttö on mielestäni liian kaukana altaasta, mutta jos suihkun siirtäisi alas ja pöntön ylös tekisi suihku (toteutustavasta riippuen toki) "käytävän" vessan sisälle heti ovensuuhun. Lisäksi pönttö olisi suihkun takana jotenkin vaikeammin tavoitettavissa. Vaihtoehtoisia toteutustapoja otetaan kiitollisina vastaan! Tänne ahtauteen pitäisi näiden lisäksi saada mahdutettua vielä sähköllä toimiva pyyhekuivain. Vähiten tiellä se olisi varmaankin pöntön päällä, mutta silloin pönttö ei kai voi olla ikkunan alla ainakaan ikkunaseinällä.

Kellarin kylpyhuonetta ja saunaa olemme miettineet aivan liian vähän! Amme on mitoitettu 180 senttiseksi kuten haluammekin ja pönttöä ei tarvita. Tuo valkoinen suorakulmio vasemmalla seinällä on jokin säilytyskaluste ja kylpyhuoneen ja saunan välisen seinän on tarkoitus olla yläosastaan lasia, oven kokonaan lasia. En edes tiedä onko tuossa yllä olevassa järjestyksessä mitään vikaa, mutta kun päätöksiä pitää tehdä iskee epävarmuus, kun asioita ei ole ymmärtänyt pohtia halki ajoissa. Mikään ei toki onneksi ole lopullista ennenkuin putket ensi keväänä tai kesänä harkon sisään valetaan.

perjantai 13. syyskuuta 2013

N.I.M.B.Y

"Nimby (Not In My Back Yard, "ei minun takapihalleni") tarkoittaa lähialueille suunniteltujen epämiellyttäväksi koettujen rakennusprojektien vastustamista. Tyypillinen nimby-ilmiö on esimerkiksi syrjäytyneille tarkoitetun asuntolan rakentaminen asuntoalueelle. Asukkaat voivat periaatteessa olla samaa mieltä asuntolan tarpeellisuudesta, mutta käytännössä he eivät halua sitä omalle asuinalueelleen vaan jonnekin muualle." (lähde: Wikipedia)

"Kylähullu on kylässä asuva ihminen, jonka käyttäytyminen ja olemus poikkeavat kylän sosiaalisen yhteisön normistosta. Kylähullulla voi olla kielteissävytteistä leimaa, mutta se voi olla myönteinenkin ilmaus. Nykyisin joillakin paikkakunnilla valitaan esimerkiksi Vuoden kylähullu, joka voi olla arvonimi kylän asioita ajaneelle tai muuten ansioituneelle kyläläiselle." (lähde: Wikipedia)

Inspiraatio näihin raapustuksiin tulee joskus kiertotien kautta. Tällä kertaa kiitokset menevät sille herrasmiehelle tai -naiselle, joka eilen koristeli lupakylttimme kauniin harmaalla spraymaalilla. Kiitos!

Omalla top-10 inhokkilistallani nimbyys nousee hyvin lähelle kärkeä, ei nyt ehkä ihan hommafoorumin ja Ku Klux klaanin tasolle, mutta kuitenkin. Asuntoja vammaisille? Muuten kyllä, mutta asuntoni arvo laskee ja ovat vähän outoja muutenkin. Pyöräteitä Mechelininkadulle? No chance, joutuisin kävelemään 10 m lisää autolleni. Kaupungin vuokra-asuntoja? Periaatteessa kyllä, mutta lapseni saavat koulusta huonoja vaikutteita. Työvoimaa ulkomailta? Hyvä idea, paitsi että ne vievät kaikki naiset. Uusia naapureita 5000 m2 kartanotonttini laidalle? Fuck you, not in my backyard.

Mitä sitten tapahtuu kun risteytetään Nimby ja kylähullu? Kuten wikipediakin sanoo, kylähulluus on pohjimmiltaan myönteinen ilmio. Jokaisella alueella pitäisi olla hahmo, jota lapset hieman pelkäävät, mutta joka ei tee pahaa kärpäsellekään. Jokainen kylä tarvitsee oman hullunsa, ja tämähän on erityisen totta diplomi-insinöörien kansoittamassa Espoossa ;-) Kylähulluus yhdistettynä nimbyyteen onkin sitten toinen juttu, koska tällaisen henkilön luova energia suuntautuu pääosin kanssaihmisten piinaamiseen, sekä kaiken muutoksen raivokkaaseen vastustamiseen. Ja nimby-hullun kanssahan mikään järkiperäinen keskustelu ei ole mahdollista, koska hän on oikeassa ja me muut väärässä.

Onneksi nimbyys ei yleensä kuitenkaan ole mikään vallitseva olotila, hulluudesta puhumattakaan. Tänään tontilla käydessämme vanhempi päiväkävelyllä oleva vanhempi herrasmies tuli oikein kädestä pitäen pahoittelemaan, että tällaista tapahtuu. Myös kuulemiset ovat sujuneet erinomaisen leppoisissa merkeissä ja lämpökaivojen paikatkin saatiin sovittua hyvässä yhteisymmärryksesä. Eli kivalle alueelle olemme edelleen muuttamassa, pienistä takaiskuista huolimatta.

Onkohan sitä paitsi melko nimbyä olla haluamatta nimbyjä omalle takapihalleen? Hmm. Jossain kai niidenkin pitää asua. 

Hyvää viikonloppua!


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Naapurikuulemiset aloitettu

Naapurikuulemiset aloitettiin maanantaina ja ensimmäinen allekirjoitettu lomake on saatiin samantien. Kävimme kävellen kiertämässä tontin naapurissa asuvat kuultavat ja lopuille lähtee postia tai sähköpostia.

Lähdimme kuulemiskierrokselle kauniissa aurongonpaisteessa lämpömittarin lähennellessä vielä illallakin paria kymmentä astetta. Jo ennenkuin pääsimme omalta tontilta kadulle, falskasi sylissä olleen pikkumiehemme vaippa, ja pääsimme palaamaan huoltotauolle. Pojalle toki oli vaihtovaatteet mukana, mutta itselleni ei ollut tullut mieleenkään ottaa sellaisia mukaan. Kuljin sitten märkä läntti kyljessä koko kierroksen, toivottavasti ei kovin paljoa haissut :)

Tämän jälkeen loppukierros sujui onneksi paremmin. Kaikilla naapureilla oli joku kotona vastaanottamassa paperit ja yhdestä paikasta saimme heti allekirjoitetut lomakkeet mukaamme. Ihanan lämmin vastaanotto oli naapureilla, toivottelivat vaan tervetulleiksi alueelle.

Nyt sitten vaan odotellaan loppuja lomakkeita takaisin postilla ja sähköpostilla, ja viikonloppuna käymme hakemassa lähinaapureilta heille jääneet. Toivottavasti kovin monella ei ole huomautettavaa. Jutellessa huolenaiheita tuntuivat olevan lähinnä louhinnat, paikallistien kestäminen raskasta liikennettä ja talon korkeus. Kaava kuitenkin sallii kaksikerroksisen talon ja katon korkeinkin kohta jää matalammalle kuin talon takana oleva kallio joten ei kai tässä mitään huolta pitäisi olla.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Maalämpökaivoista

Monelle ensirakentajalle (kuten me) saattaa tulla jonkinasteisena yllätyksenä, että lämpökaivon rakentaminen ei todellakaan ole mikään subjektiivinen oikeus, vaan pahimmassa tapauksessa erilaiset pykälät saattavat torpata hankkeen jopa kokonaan. Kerrottakoon tämä tarina siis jonkinasteisena varoituksena omasta tontista lämpökaivolla haaveileville.

Tonttimme on pääkaupunkiseudun mittapuulla aika normaalikokoinen (700 m2), kehäkolmosen ulkopuolelta katsottuna pieni. Se on lisäksi hyvin kiilamainen, mistä johtuen talon paikalle ei loppujen lopuksi ollut kuin yksi järkevä vaihtoehto. Tarkoituksenamme oli alunperin sijoittaa lämpökaivo talon ja autokatoksen väliin, mahdollisimman lähelle teknistä tilaa (sininen täplä).



Kyseinen sijoituspaikka olisi kuitenkin vaatinut naapurien suostumuksen, sillä etäisyyttä lämpökaivon ja tontin rajan välille tulee vähemmän kuin suosituksena olevat 7.5 metriä. Tämä suositus perustuu, paitsi maankäyttö ja rakennuslakiin, myös Suomen Ympäristökeskuksen kirjoittamaan "Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa" -opukseen, joka on pakollista (joskin kuivahkoa) luettavaa aiheen parissa tuskaileville.

No, mehän kuuliaisina kansalaisina marssimme naapurin pakeille ja esitimme asiamme. Vastaus oli melko yksiselitteisesti ei, minkä lisäksi kävi ilmi, että naapurilla on melkein rajan pinnassa porakaivo (punainen täplä). Eihän siinä muuten mitään, mutta kun porakaivo sattuu torpedoimaan kaikki lämpökaivot 40 m säteellä (kts. taulukko alla).




















Hieman hämärän peittoon jää, miksi suosituksissa on päädytty juuri 40 metriin, tai mihinkään etäisyyteen ylipäänsä. Ilmeisesti muinaisen merenpohjan alueilla makean ja suolaisen veden kerroksien välille saattaa poraamisen seurauksena muodostua jonkinlainen kosminen yhteys, jolloin kerrokset sekoittuvat. Muitakin syitä on, kuten lämmönsiirtoaineen karkaaminen pohjaveteen, mikä tiettyjen aineiden kyseessä ollessa saattaa tosin jopa parantaa makua...

Meidän tapauksessamme onni onnettomuudessa oli, että naapurimme aikovat muuttaa porakaivon maalämpökaivoksi joskus tulevaisuudessa. Koska porakaivo on alle 7.5 etäisyydellä meidän tontista, naapurimme tulevat tarvitsemaan meiltä luvan omalle maalämpöhankkeelleen. Tilanne saatiinkin kaikkien osapuolten kannalta onnelliseen ratkaisuun siirtämällä meidän maalämpökaivoa rajasta poispäin, yli 15 metrin etäisyydelle naapurin porakaivosta / tulevasta maalämpökaivosta. Vastineeksi lupasimme naapurille hyväksyä heidän porakaivonsa muuttamisen lämpökaivoksi.

Kiinnostavaa asiassa on kuitenkin se, että mikäli naapurimme olisi pitänyt porakaivon 40 metrin suojavyöhykkeestä kynsin hampain kiinni, olisi maalämpö saattanut jäädä haaveeksi, sillä tuo 40 metrin death zone kattaa palstamme jokaista neliösenttiä myöten. No, toki tämä 40 m on vain suositus ja tiheään asutuilla alueilla saattavat muutkin näkökulmat painaa. Ennakkotapauksia ei säädöksen tuoreuden takia ilmeisesti juuri vielä ole, mutta enpä tahtoisi testata asiaa ensimmäisenä.

Tarinan opetus? Kun ostat tonttia, selvitä minkälaisia kaivoja sieltä naapurin pihalta oikein löytyy!